Majakka oli upea paikka. Merimatkat mennen tullen " omalla " LINNEA purtilolla meni mukavasti keinuen. Enpä olisi itsekseni moiselle retkelle eksynyt, joten KIITOS erittäin mielenkiintoisesta ja hienosta kohteesta :
Ensimmäistä kertaa ajaminen ei tuntunut mukavalta. Menomatkalla hieman sateli ja oli satanut joten tienpinta oli märkä. Kuluneella etunakilla ei todellakaan ole kiva ajaa, sen tietää jokainen joka on sen kokenut. Tulomatkan sade olikin sitten mulle maanpäällinen helvetti. Hämärää, vettä tuli kuin aisaa, pää pleksissä kiinni jotenkin näki eteensä.Ohituskaistalla muut menivät kotiloiden ohi, eipä tullut mieleenikään ohitella joten jäin suosiolla porukasta.Jossain vaiheessa näin letkan kaartavan tupakkatauolle, eipä tullut mieleenikään pysähtyä, lähestyvä hämärä arvelutti. Ajelin siis yksin loppumatkan ja oli vähän orpo olo, mitäs jos nyt nakki heilahtaa ja kuski kupsahtaa ? Kaikenlaisia ajatuksia siinä tuli mietittyä, tiukka keskittyminen ja vauhdin sovittaminen vallitsevaan keliin, eteenpäin, kohti kotia....
Moottoritiellä jossain vaiheessa näin takanani moottoripyörän valot. Yksi pyörä takana, kuka se on, joku tuttu ? Jotenkin tuntui lohduttavalta, nyt loppumatka menee hyvin, kamu on takana, tukemassa, hengessä mukana ! Petri oli lähtenyt perääni ( saattaa tosin olla että maitokauppakin oli menossa kiinni ? ) ja saatteli kamun moottoritien liittymään josta kurvasin kotitielleni.
Hervannan alamäessä etunakki lumpsahti kaksi kertaa alta pois, kaksi kertaa ajatus, että nyt mennään, mutta pystyssä pysyttiin !
Kiitos kaikille mukana olleile, taisi olla tämän kesän viimeinen Länkkärireissu, muita reissuja vielä on. Erityisesti Petrille SUURI ja LÄMMIN kiitos ! Arvostan todella paljon tekoasi !
Tämä jos mikä on osoitus motoristihengestä
ps. oma tyhmyys on joskus silminnähtävää, nytkin olisi ollut viisasta jäädä kotiin, sade kun tulee vaikka säätutka sitä ei lupaakkaan. Nyt on uudet renkaat tilattu ja tulossa...