Lokakuun löpinöitä kuvernööriltä

[Heli]

Kuun vaihteessa pyörä meni talvilomalle. Ei enää kerkee eikä oikeen tarkenekkaan enää.... en siis ole tosimotoristi. Onneksi se on tuossa tallissa ja sitä voi käydä vaikka päivittäin hiplaamassa ja pesu sekä puunaus on vielä tekemättä.
Hienot muistot jäi kuluneesta ajokaudesta, oli lämmintä ja aurinkoista, muutama sadereissukin tuli toki tehtyä. Miten se on jotenkin nihkeätä lähteä sateessa ajamaan, mutta sitten kun vaan on pakko, eihän se niin kamalaa ole. Oma on viehätyksensä siinä, kaatosateet on kyllä eri juttu. Kaatosateesta tulikin mieleen tapaus, jossa ukkospilven lähestyessä kommunikointi kaverin kanssa meni pieleen ja höyläsimme useamman kerran pilven alla kaatosateessa edestakaisin ennenkuin paljonpuhuvat, huutomerkein ja karjunnan tehostamat käsimerkit ohjasi oikeaan suuntaan... minua nauratti, kaveri oli mustanpuhuva kuin ukkospilvi mutta yhteiselo jatkuu vieläkin.
Kesän hikisin reissu taisi olla Lappeenrantaan, jolloin tien pinta näytti lämmintä viittäkymmentä ja ilma yli kolmeakymppiä. Parhaita oli kyllä päivän ajelut kauniissa maisemissa ja niitähän täällä Itä-Suomessa riittää. Nämä maisemat tahdon teille esitellä ensi kesänä ja jakaa moottoripyöräilyn onnentunteet. Nyt syksy ja talvi tuo toisenlaiset harrastukset ja vaihtelu virkistää. Laitellaan kuulumisia ja tarinoita sekä unelmoidaan uudesta kaudesta.

Terveisin Heli