Puolijoukkueteltta kamiinoineen tuli Naantalista Riston pystymettäperäkärryllä, joten aiemmin saapuneet olivat ilmeisesti meitä jo kovasti odottaneet.

Illan päälle haettiin peräkärryllä lasti polttopuita huoltorakennukselta kaminaa ja nuotiota varten.

Huomaa teltan katosta ulos pistävä kaminan lyhyt piippu. Ylin putken pätkä oli niin tukkoinen, että jouti lauantaiaamulla Venturen pakoputken jatkeeksi. Tukkoisesta putkesta johtuen kamina savuutti yön aikana niin kovasti, että nukuin pää teltan liepeen ali ulos vedettynä.

Peräkärry toimii leirin keskuksena. Siitä on hyvä hoitaa mm. aamiaistarjoilu Jukan tuomista kimppamuonista.

Ei tänne velttoilemaan olla tultu. Eiku savottaan. Ensin teräketju kuntoon ja sit saa maapuut partnerilla kyytiä.

Kyllä näillä yksi rosvopaisti kypsyy ja iltanuotio tulessa pysyy.

Rosvopaistin teko onkin tarkka juttu. Ensin levitetään sanomalehtiä. Lehdet kastellaan hyvin. Sitten levitetään päälle lisää lehtiä. Ja taas kastellaan. Siitten levitetään päälle lisää lehtiä... (toistetaan riittävästi)

Paistiklöntti - kymmenisen kiloa - peitellään märillä lehdillä. Lisätään vielä vettä.

Tarvitaan rautalankaverkkoa. Sanomalehditetty paisti verkotetaan.

Aamusta asti on poltettu nuotiota maahan kaivetussa kuopassa. Nyt puolilta päivin lapioidaan hiilet kuumasta montusta pois ja pistetään paisti montun pohjalle.

Monttu täytetään umpeen. Hiilet takaisin päälle. Ja uutta puuta päälle.

Länkkärikuvernööri (Tapio) saapuu tässä vaiheessa paikalle.

Ruokamestari virittää lounaskeiton lämpiämään; esikeitetty makkarasoppa on nopeasti valmista.

Yleisnäkymä leiristä kuulaana aurinkoisena lauantai päivänä.

Kerholaisia päivävieraina leirissä: Maikku istuu, Satu ja Hämis seisoo. Jartsi ehtikin jo autolla poiketa aiemmin - ilman leiliä.

Vieraskirja.

Ei ne pölkyt pilkkomatta pala. Matti taisi ottaa liian ison kertapalan. Ja taas partneri pärisee. Ei takuulla lopu nuotiopuut kesken...

Sitten haetaan taas huoltorakennukselta kuivia kaminapuita. Hessukin on saapunut ja saa kärrykyydin.

Harvinaista herkkua pystiksessä: huoltorakennuksella pääsee kokeilemaan hetekan jousitusta.

Ja taas partneroidaan; kuiva koivu palaa kaminassa helpommin kuin maapuut.

Leirimme vetää puoleensa niin kauniita naisia, että Ristoa taitaa vähän ujostuttaa.

Huoltoautokin käy. "Ethän nyt Jukka hyvä sitten palelluta itseäsi."

"Muistan sen selvästi, kun se oli silloin vuonna 1825, kun..."

YCCF:n raittiusseura kokoontuu.

No niin, paisti on muhinut 11 tuntia nuotion alla. Nuotio sivuun ja hauta auki.

Näyttää hyvältä. Kovasti höyryää. Paperit ovat tummuneet, mutta eivät palaneet.

Katiskalankaverkko pois. Paperit ja foliot auki.

Rosvopaistia.

Tästä riittää kaikille.

Jukka muistaa kerrata kerta toisensa jälkeen, kuinka rosvopaisti tehdään.

Nuotio, mikä ei heti sammu. Ilmeisesti aika kuumaa tuolla keskellä hiilloksessa.

Sunnuntaina on syksy saapunut takaisin; lunta ja pakkasta ei lähelläkään.

Kyllä vain; kuuman nuotion synnyttämät siamilaiset kaksoset jäähtyneenä: 3-vartin El Dorado ja 3-tähden Jaloviina sulassa sovussa.

Sissi Hirvi-Mikkohan se siinä. "Olin täällä minäkin." (Ja kirjoitin tämän matkakertomuksen.)

Kotiin lähdössä jo ollaan. Mutta nyt ei Hessun pyörän avainta löydykään. Etsitään kaikkialta. Avaimet löytyvät lopulta roskapussista.

Vieraskirja valmiina.