Ruskaretki Viikinkien vanavedessä

Ruskaretki Viikinkien vanavedessä la 28. - su 29.9.2002

Lauantaina kokoonnuimme Espoossa Bembölen kahvituvalla klo 10 yhteislähtöön. Rohkeita lähtijöitä oli 11, suurin osa pääkaupunkiseudulta. Vain yksi oli uskaltautunut mukaan 'susirajantakaa' eli ihan Lahdesta asti. Mutta ei hätää 'Tunturilla' kyllä kuulemma pääsee kauempaakin... Eli ei muuta kuin matkaan. Reitti kulki vanhan Turun tien kautta ykköstielle, jota jatkettiin Suomusjärvelle asti. Alkutaival oli todella kylmää kyytiä, aamulla oli ollut pakkasta ja lähtiessäkin hengitys höyrysi. Suomusjärveltä koukattiin Kiskoon menevälle mutkaiselle pikkutielle, jossa jäsenet alkoi sulaa. Aurinko paistoi jo, luonto näytti parhaat puolensa, väriloisto häikäisi ja mutkat maistui. Seuraava pysähdyspaikka oli Perniön ABC-asema, josta saatiin vielä mukaan viimeiset retkeläiset. Porukka (13 henk.) oli kasassa.

Matkaa Taalintehtaalle vielä 50 km. Taalintehtaalla oli tarjolla kahvia ym. tankkausta. Vihdoin saavuimme Kasnäsiin, josta Aura-lautta lähtisi klo 15. Huomasimme, että aikaa lautan lähtöön oli ½ tuntia, joten teimme pikavierailun Saaristomeren kansallispuiston opastuskeskukseen Sinisimpukkaan.

Auralla koimme järkytyksen, lauttamatka oli järkyttävän kallis. Eikä hintaan sisältynyt edes hyttipaikkaa saati sirkushuveja. Alhaalta autokannelta, jossa tietenkin partioimme mopojen vieressä koko matkan, ei nähnyt edes merta. Mikä merimatka! Onneksi sentään lautalla pystyi hieman ruuvailla mopoa, jos oli matkalla kuulunut outoja ääniä. Helpotti tuskaa huomattavasti.

Perillä olimme aikataulussa 15.30. Matka jatkui Hiittisten saarelle ja siellä aitoon saaristolaispuukirkkoon (Suomen 2.vanhin puukirkko). Kirkolla oli opastus omasta takaa ja tietomme sekä kirkon historiasta, että Hiittisten historiasta ja nykypäivästä karttui roimasti. Hiittisistä jatkoimme saaren läpi, Kirkkosalmen kautta, Rosalan saarelle. Näillä kahdella saarella on tietä yhteensä n. 8 km, jonka ajoimme päästä päähän.

Rosalassa määränpäämme oli Viikinkikeskus Rodeborg. Saavuttuamme paikalle majoittauduimme. Suurin osa nukkuisi Päällikön majassa, muutamat rohkeat teltassa ja Rosalan mökkikyläkin saisi pari motoristia vieraakseen. Ennen Uhrijuhlan alkua tuhlasimme rahamme Rodeborgin 'kaupassa' ja teimme kierroksen Rosalan kylässä ja satamassa. Uhrijuhla alkoi kierroksella Viikinkimuseossa. Näimme Viikinkien jumalista kertovan tarinan, tutustuimme viikinkien elämään kuvien, esineiden ja kertomusten kautta.

Totuuspohjaa ja kiinnekohtaa juuri Rosalaan tälle kaikelle antoi tieto Kirkkosalmesta löytyneestä viikinkiaikaisesta satamasta. Argeologiset kaivaukset Kirkkosalmessa päättyivät vuonna 1995. Huomattiin myös, että moni meistä olisi ollut arvokas saalis viikinkien orjamarkkinoilla...

Kirveenheitto Museosta matka jatkui kirveen heittopaikalle. Kirves lensi komiassa kaaressa milloin mihinkin. Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että alhaalla keskellä on paras paikka osua. Päättyy siihen myös hyökkääjien suku, eikä kyllä mahtavinkaan soturi jatka hyökkäystä saatuaan osuman sinne... mutta se on tietenkin vain minun mielipiteeni. Kirveenheiton voittajaa en muista, mutta osumia sai monet. Olivat mokomat jo Piikissä harjoitelleet.

Urheilusuorituksen jälkeen tutustuimme viikinkiajan lopettaneen kristinuskon alkutaipaleen aikaiseen kirkkoon, viikinkitaloon, sepän pajaan, uhrikiveen ja uhrialttariin. Ja vihdoin päästiin syömään. Muutamat jo luulivat etteivät viikingit syöneet koskaan. Kaamea nälkä antoi vauhtia ruualle, joka oli tietenkin viikinkityylistä. Juuresmuhennos, saaristolaisleipä, lammasmakkara, paisti, ukonsotku ja muut saivat kyytiä. Ruoka syötiin pieneltä laudalta eli lautaselta eli päreeltä, haarukat oli omasta takaa (viispiikkinen) ja puukot saatiin lainaksi (onneksi vain puiset, ettei nyt vaan sattuis mitään...) Tässä vaiheessa viikinkioppaamme jättivät meidät oman onnemme nojaan eli Bileet pystyyn!

syttyy se Päällikön majassa jatkuivat illanistujaiset aamutunneille saakka. Varmasti jopa viikinkiesi-isämme ovat ylpeitä niistä juhlista. Olut maistui, maailma parani ja jopa uhrijuhlan tyyliin yritettiin uhrata jumalille neitsyt. Mutta eipä onnistunut meidän kerhossa neitsyen uhraaminen. Ei sillä ettei neitsyttä löytynyt vaan niitä oli liian monta, eikä osattu päättää kuka on eniten neitsyt. Siis neitsyys testattiin viikinkiaikaisella menetelmällä, Jatulin tarhalla, jossa neitsytkokelaan on suoriuduttava kivistä tehdystä labyrintistä ulos alkoholin vaikutuksen alaisena. Taisi olla jumalat suosiollisia meille suorittaneille tai sitten ei...

orrella Jossain vaiheessa jokainen siirtyi unten maille, toiset jopa kesken lauseen.

Aamulla virkistävän unen jälkeen aamupalalle ja merelle. Merimatka suuntautui Bengtskärin majakalle (rakennettu 1906), joka on Pohjoismaiden korkein majakka.

Se kohoaa 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Joillekin merimatka oli vaahtopäisine maininkeineen elämys, toisille kärsimys, kukin makunsa mukaan. Majakka oli kuitenkin vaikuttava elämys jokaiselle. Majakkasaarella kipparimme kertoi majakan historiasta ja sitten oli runsaasti aikaa tutustua saareen ja majakkaan. Rappusia 252. Saaren rauha ja meren pauhu tuntuu edelleen luissa ja ytimissä. Merimatkan takaisin Rosalaan istuimme kaikki ulkona kannella jännittäen milloin kuka tai mitä putoaa mereen. Kun taas saimme kovaa maata jalkojemme alle oli jo aika potkaista mopot käyntiin ja jättää saaristo taakse. Kotimatka oli moottoripyöräilyä parhaimmillaan, luonto oli täydellissä ruskassa, silti aurinko paistoi ja oli lämmin. Letkamme pujotteli iloisesti pikkuteitä kotiin. Ainoa asia joka kaihersi mieltä oli ajokauden päättyminen. Monelle meistä ruskaretki oli ajokauden päätös, mutta voi että millainen päätös!

SuurKIITOS koko mahtavalle osallistujaporukalle, ensi vuonna uudestaan?!?

Terv. 'Matkanjohtaja' Marjut

Ps: ..eikä edes eksytty kertaakaan!

Sivua on viimeksi muutettu 5.1.2005